Retkiremmi perinteisellä lähtömätöllä Helsingin asematunnelissa sijaitsevassa Chilli -kebab -paikassa
Ja kyllähän kebab maistuu.
Roope ja Petri kertovat kaima-Eerolle ja Teemulle v. 2009 Stora Sjöfalletin ja Sarekin reissukokemuksistamme.
"Näytetään niille", toteavat Teemu ja kaima-Eero.
Retkiremmi tuttua tutummassa reissun lähtökuopissa Kolarin asemalla.
Siviilivaatteet vaihtuivat nopeasti kairaan paremmin soveltuviksi vetimiksi.
Roope pani parhaaksi rinkan painossa :-D eli 28 kg. Painoon sisältyy kuitenkin lähes 3 kg:n kuvauvarusteet.
Seitsemän hengen rensseleiden tunkeminen helikopteriin oli sangen mielenkiintoinen tapahtuma.
Pilotti manaili suomalaisten Savotta-rinkkojen kokoa yrittäessään saada niitä mahtumaan helikopterin varsin rajallisiin tavaratiloihin.
Retkiremmi valmiina nousuun.
Roopeko pilottina????
Kopteria lensi kyllä ihan oikea ammattitaitoinen pilotti
Ollaan perillä Kebnekaisen tunturiasemalla. "Ei lähemmäksi" huutaa pilotti Heikille. Kallaxflygin turvamääräykset ovat tiukat.
Kyllä ovat vedet matalalla verrattuna samasta paikasta otettuun vuoden 2006 Kebnen reissun kuvaan. http://picasaweb.google.com/retkiremmi/2006KebnekaisenValloitus#5274035210533591314
Ekan reissupäivän illallisen valmistus sujuu surkeassa säässä.
Surkean sään vuoksi aamiainen valmistetaan ja syödään teltoissa.
22.8.2010 sunnuntain sään koko kuva on tässä :-((
Hanhenmarssia kohti Kebnekaisen tunturiasemaa.
Ruotsalaiset pienpanimot valmistavat oikein kunnollista olutta (5,2 %).
Maanantaiaamu aukeni ankeassa pilviverhossa, eikä sää muuttunut paljoakaan paremmaksi päivän aikana.
Rutiinijutut on hoidettava säästä riippumatta. Roopen takana näkyvät Tuolpagorni ja Signitjågga ovat peittyneet paksuun pilviverhoon.
Aika-ajoin Ladtjuvaggen laakso paljastui hetkeksi paksusta pilvivaipasta. Signitjåkka (kuvan keskellä) vilauttelii hieman nilkkojaan, kuten myös vasemmalla oleva Skarttoaivikin. Kuvan keskellä olevat kalliot ovat nimeltään Lillberget.
Aurinkokin pilkisteli aika-ajoin, jolloin näimme hieman jopa Signitjåkkan sääriäkin. Muuten kuvan vasemmassa laidassa olevan kiven vasemmalla puolella näkyvä tumma hahmo ei ole kiveen nojaava retkeilijä vaan tummaa sammalta.
Innokkaat kuvaajat taltioivat näyttäviä vesiputouksia.
Suomessa ei ole tällaisia paikkoja, enkä tarkoita nyt vuoria. Ovatko ruotsalaiset sielukkaampia kuin me jäyhät suomalaiset, koska näitä löytyy muualtakin Ruotsissa? Pilviverhon ympäröimä tunturi on Tuolpagorni.
Tume näyttää noudattavan kilven tekstiä ihan tosissaan. Taustalla takana on Skarttoaivi ja Heikin pään takana Lillbergetin kallio.
Tämän kannattaisi meidän kaikkien pitää mielessämme.
Pilvet kiertelevät Tuolpagornia.
Tummat pilvet ovat kaapanneet Tuolpagornin ja Signitjåkkan syleilyynsä.
Lillbergetin lähellä ovat vesivirrat kaivertaneet jo tuhansia vuosia kulkureittinsä kallioon. Taustalla Tuolpagornin kraateritunturi.
Kuvan keskellä oleva pieni vihreä täplä on Roope. Tuolpagorni ja Kebnetjåkka ovat melkein kuoriutuneet pilven peitosta. Keskellä oleva Vierramvare pysyy vain sitkeästi piilossa.
Skarttoaivi on läheltä katsottuna erittäin mielenkiintoisen näköinen.
Mustavalkokuvan voimaa á la Roope.
Hennot kissankellot jaksavat vain elää karussa maastossa.
Eräs Skarttoaivilta tulevista tunturipuroista.
Ladtjojåhkassa on useita komeita vesiputouksia. Taustalla näkyvät Kebnetjåhka ja Tuolpagorni, joiden välistä virtaa Kittelbäcken.
Petri samassa jatulintarhakuvassa kuin pikkusisko Elina oli neljä vuotta aiemmin. Kelit ovat kuitenkin lähes identtiset.
Viimeinen tilaisuus oppia kompassin käyttö.
Petri ja kummallinen kivi Elsas bron lähellä. Samassa paikassa kuvattiin pikkusisko Elina v. 2006.
Totuuden hetki on koittanut. Nyt alkaa Kebnen huiputus.
Nousupolku sumuisen Kittebäckenin reunalla.
Polku jyrkkenee ja sumu tihenee.
Hiki valuu ja näkyvyys heikkenee.
Tuolpagornin ja Kebnetjåkkan väliseen satulaan laskevan Björlings glaciärin virrat ovat todella mietoja verrattuna neljän vuoden takaisiin olosuhteisiin. Taustalla häämöttää Vierramvare -tunturin itäinen seinä.
Kittelsjö ei ole enää edes sellainen kutistunut lätäkkö kuin vuonna 2006. http://picasaweb.google.com/retkiremmi/2006KebnekaisenValloitus#5274035742688202434. Kuva otettu Tuolpagornin pohjoista reunaa kulkevalta rakkaiselta polulta.
Talvi yllätti Retkiremmin Tuolpagornin ja Vierramvaren satulassa.
Vierramvaren "jäämonumentteja".
Vierramvaren huipulla oli jo hyytävän talvinen tunnelma.
Roope pussisapuskojen lämmityspuuhissa Vierramvaren huipulla.
Ollaan saavuttu jo entisestäänkin kulahtaneemman Kebnekaisen Nya Toppstuganin maisemiin. Utupilvi vain jatkuu ja pakkasta riittää.
Vaitelias Neljäs Miehemme
Ollaan jo melkein perillä. Kebnekaisen eteläinen jäätikköhuippu näkyy utupilven keskellä.
Petri "ja jääraudat jalkaan vaikka vain periaatteessa kun ne on kerran tänne saakka kannettu"!
"Tuleeko tästä mitään kuvaa", tuntuu Roope tuumivan.
Viimeiset ponnistukset ennen huippua.
Sää kirkastuu, kun huippu lähestyy.
Kebnekaisen eteläiseltä huipulta pääsee utupilvessä näkyvällä pohjoiselle (tulevaisuudessa ehkä korkeammalle) huipulle vaarallisen kapeaa harjannetta pitkin. Vapaaehtoiset kävelijät sinne, käsi ylös...no miksi niitä ei nouse :-o
Jäinen utupilvi avautui silloin tällöin, jolloin aurinko pääsi valaisemaan Kebnekaisen nyt lumen peitossa olevan jäätikköhuipun. Lumi ei peitä sitä kuitenkaan kokonaan, vaan jättää näkyviin idänpuoleisen rinteen siellä täällä pilkottavan hengenvaarallisen liukkaan jään.
Retkiremmi on saapunut Kebnekaisen huipulle.
Tässä on Ruotsin katto.
Alahaalla näkyy Kaffedalenin rakkainen laakso. Edessä häämöttää pilven sisällä oleva Vierramvare, jonka huipulle kiivetään taas sitä jyrkkää irtokivistä ja nyt liukasta polkua pitkin.
Tuolpagornin ja Vierramvaren välinen satula ei ole maisemiensa puolesta nyt parhaimmillaan verrattuna vuoden 2006 näkymiin. http://picasaweb.google.com/retkiremmi/2006KebnekaisenValloitus#5279306025819003410
Eerolla ei ole nyt silmälaseja päässään ja siksi hänen täytyy skarpata näköään, jottei astuisi harhaan.
Paluumatkalla pilvet olivat jo ylempänä, jolloin näimme jonkin verran jopa Ladtjovaggen laaksoa. Kittelbäcken virtaa aika vähävetisenä oikealla.
Säätila vaihteli nopeasti. Välillä oli jopa näin kirkasta ja aurinkoista. Vasemmalla on Skarttoaivi, keskellä Signitjåkka ja oikealla pilkottaa Tuolpagorni.
Panorama-kuva leiristä Signin suuntaan. Vasemmalla on Skarttoaivi, keskellä Signitjåkka ja oikealla pilkottaa Tuolpagorni
Hetken kuluttua pyyhkivät sakeat lumikuurot Ladtjovaggen laaksoa ja leiriämme.
"Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla talvi..."
Viimeiset tiskit Ladtjovaggen laakson leirissämme.
All is set and done! Ei kun suunta kohti tunturiasemaa.
Ladtjovagge jää sumuun.
Retkiremmi Fjällstationenilla järjestelemässä paluuta.
Yrittääkö helikopteri mennä savupiipusta sisään?
Lounas "maastossa"
Kebnekaisen itäisten rinteiden jäätiköt pilkottavat kutsuvana. Kuvan keskellä oleva eteläinen jäätikköhuippu on peittymässä valitettavasti juuri pilveen.
Kebnekaisen 2010 -reissun päätösillallinen oli Oulussa. Poikien ilmeet kertovat jotain tunnelmista. No aika kultaa lopulta muistot ja tästäkin matkasta jää mieleen vain ne parhaat hetket, joita oli kuitenkin aika runsaasti.
Ympyrä on sulkeutunut. Nyt ei muuta kuin miettimään ensi vuoden reissun suunnitelmia.
