Matkalla Oulusta Joensuuhun omalaatuiset sääolosuhteet koettelivat luontoa. Suden ulkoivat ja ilvekset itkivät. Aavistelimme pahinta...
Agentti M. huomasi junan vaunussa epäilyttäviä matkustajia.
Miksi he ovat täällä? Mistä he ovat tulleet? Mitä he tahtovat, hän aprikoi mielessään kun hiljaisuuden katkaisi veitsen lailla viiltävä kirskahdus.
Kirkas valo, joka tuntui kätkevän taakseen jotain pahaententeistä ja pelottavaa, seisahtui metsänrajaan. Oliko se alus? Olivatko matkalaiset yhteydessä johonkin suurempaan operaatioon? Oliko Invation of the Body snatchers jälleen totta?
Valoilmiö tiivistyi lopulta metallipylvääseen. Se toi agentti M. mieleen valoisan hämähäkin, jolta ilkeä lapsi oli kiskonut sen hoikat liikkumaelimet irti.
Mutta mitä mietti epäilyttävä matkustaja? Kätkikö hymy morbidin salaisuuden? Vai haaveiliko hän jo Raiteiden Erikoisesta, jonka herttainen kassaneiti oli hänelle juuri luvannut?
Siinä se vihdoin oli: Raiteiden erikoinen. Tarkan tieteellisen työn tulos, joka aiheutti väistämättömän makunautinnon.
Ei saisi kuulemma enää kuvata. Kohtuutonta. Kamera kun on aika uusi.
No tässä on sitten kahvi. Onko tällaiset kuvat muka mukavia?
No voihan nenä. Nyt se otti kameran. No rok rok sitten.
Kajaanin asemalla tutustuimme valkoiseen kylmään materiaaliin, jota Helsingissä ei tunneta. Olimme kateellisia ja loukattuja.
Junassa jälleen. Ohi kiisi suomalaista vientituotetta. Venäjällekö matka puupalikat, huutelimme, mutta eivät ne vastanneet. Kuvittelimme jo tuvat ja samovaarit ja kolme sisarta tuijottamaan tyhjyyteen.
Lauralla on ihmissyöjän kaulaliina. Se on niellyt jo puolet hänen päästään.
ja taas matkustetaan
Urhi on pakotettu jälleen kuvaan ja hän hymyilee...vielä....
Matka jatkuu....
...ja jatkuu....
....ja jatkuu...
..... ja jatkuu....mutta sitten tyhjenee akku....mikä on harmillista, sillä lisää pyryä ja puuta olisi ollut vielä tarjolla usean tunnin ajan....pettymys oli suuri. Voitte varmaan kuvitella mitä jäätte paitsi.
