Pimeinä aamuina oli hankala saada kunnollisia kuvia harmaapäätikoista (piccan). Kuvassa koiras.
Harmaapäätikka (piccan).
Sinitiainen (parcae).
Mustarastas (turmer).
Närhi (gargla).
Harmaapäätikka (piccan) - välillä naaras.
Valkoselkätikka (denleu) jatkaa käyntejäänruokinnalla.
Olihan piharuokinnalla tietysti käpytikkojakin (denmaj)
Jo perinteinen Kristiinankaupungin amerikanjääkuikka (gavimm) tuli eteen 9.11 , kun Veikko Forsberg käväisi pienellä sadesään retkellä Domarkobbanilla. Lintu oli kovassa aallokossa kuitenkin sen verran kaukana, että kuvat jäivät näin huonoiksi. Laitoin niitä tähän "määritysmielessä" kuitenkin katseltavaksi
amerikanjääkuikka (gavimm)
Närhi (gargla)
Pitkin syksyä on ollut paljon taviokuurnia liikeellä varsinkin länsirannikolla. En ehtinyt kuurnavaelluksen aikaan ollenkaan Kristinaan, joten ajattelin yrittää kuvata kuurnia jossain etelässä. Otaniemessä oli 20.11 lähes parinkymmenen kuurnan parvi tyypillisen kesynä. Harmi vain, että se parven ainoa koiras poistui melkein heti ja jäi kuvaamatta. Taviokuurna (pinenu)
Taviokuurna (pinenu)
Lauantain 22.11 retki suuntautui Trutille ilman sen kummempia odotuksia. Ehdin katsella vain muutaman minuutin, kun 10 metrin päähän kalliolle istahti pyrstöään värisyttelemään naaraspukuinen mustaleppälintu !. Lajia ei ole koskaan tavattu aiemmin Kristiinankaupungin saaristossa (mikä sinänsä on pieni ihme...). Sinitiaiset ajoivat linnun melkein samantien katajikkoon eikä sitä sen koommin näkynyt. Vajaa puoli tuntia kului, kun kuulin tutun tikan huutosarjan, mutta en meinannut uskoa korviani. Valkoselkätikka ! Siitä oli pakko jo saada roiskaistua kuva, vaikka huonokin - sen verran harmitti mustaleppälinnun katoaminen !
Saaren ainoa hippiäinen (regreg)
Viherpeippoparvi (carchl) tyhjensi Trutklobbarnalla katajapensaita
Joutsenia muutti koko viikonlopun ajan mökin yli.
Sunnuntain 23.11 lyhyen veneretken yllätys oli heti mökin rannassa. Erittäin myöhäinen punasotkakoiras uiskenteli kovassa pohjoistuulessa ja aallokossa.
punasotka (aytfer)
Maanantaiaamun kotimatkan ylläri oli "kapinen kettu" Porin kohdalla. Harmi vain, että kohtaaminen tapahtui jo ennen auringonnousua ja kuvaustilanne sikäli hankala. Ketun peräpää oli "oudon" näköinen ja juoksuasentokin alistunut.
kettu
Ilmeisesti jokin myyrä kiinnitti ketun huomion ja sitten olikin ilme jo tyypillisen kettumainen.
kettu.
