Käytiin 13-15.8 vähän ajelemassa tuolla Tiipen ja Jussi+rouva ja Jarkko+rouva ja Roope+rouvan kanssa. Itehän en oo aikasemmin tuolla käyny mutta muille tää oli jo ihan tuttua juttua.
Tiipe ja Roopet oli menneet jo aijemmin, ja me sitten Jussien kanssa tavattiin Jarkot Haminassa. Tässä vaiheessa tehtiin jo ekat - ja apaut viimiset - remontitkin. Jussi luuli olevansa viisaampi kaasujääkaappimies kuin kaasujääkaappitehdas, ja mä olin tehnyt oikasukytkentöjä stereoihin ja matkamusiikki loisti poissaolollaan. Molemmat saatiin kondikseen. Näissä useimmissa kuvissa on muuten paikkatietokin, ja tossa oikeassa reunassahan on sitten pieni karttakin. Siinä on myös tollanen view album map (tai mikä onkaan suomeksi) mitä kandee ja testata.
Sitten mentiin. Vastoin ennakko-odotusia oli matkavauhti Läjällekin hyvin sopiva, Jarkon Valmetti piti siitä huolen.
Sitte alko tää rajanylitysrumba ja jännäkakka meinasi tulla, sen verran paljon kaikenlaisia venäjäntullijuttuja on kuultu. Mut kaikki menikin tosi hienosti, tästä viimeisen rajamuodollisuuskopin toiselle puolelle ei mennyt varmaan kolmea varttiakaan vaikka yleensähän se ei kai mee ihan niin. Mut kyllä mä olin aika pihalla niillä lukuisilla kopeilla et mitä lappuja pitää mihinkin kantaa, ku täähän ei ollu ihan sellain passi+viisumi -systeemi vaan kuponkeja oli joka lähtöön ja asiointipisteitä vissiin enemmän kuin yhden käden sormilla pystyy laskemaan.
Lippujen ja lappujen jälkeen päästiinkin sitten on tö haivei. Käytiin me siinä alussa kaupassa (Viipurin Veikot?) ja tankillakin mut mä olin siinä vaiheessa sen verran pihalla tosta kaikenkattavasta paremmuudesta mikä rajan tuolla puolella vallitsee niin en oikein pystynyt ikuistamaan niitä.
Kun Kotkan keskustasta oli edetty noin 160 kilsaa, alko käymään selväksi että leiripaikka on lähellä.
Tiipe ja Roopet siellä olivatkin jo kuin kotonaan mutta meillä alko majoituksen väsäys. Kuvassa Jussi lakaic käpyjä pois selän alta.
Ja tässä sitten mun teltta. En tiie oonko just koskaan kasannu telttaa, ainakaan en oo koskaan omistanu sellasta, ja jännitysmomenttia lisäsi tietysti se että toi oli ihan uusi ja kai noistakin välillä puuttuu osia ja/tai on vikaa.
Kokeneempien matkalijoiden edesottamuksia seuraten sain sitten ton omankin kasaan, ja värikin oli sattumalta ihan maastoutumiseen sopiva. Toi sateelta suojaava päällikangas oli miten sattuu mut siitäkin mua sitten opastettiin kun se sade tuli. Jahka olin ensin naulannut teltan maahan kiinni kun tuuli oli ensin siirtänyt sitä vähän.
Tosimiehillä olikin sitten oikein trinsessapatjat. Mullahan ei ollu kun makuupussi ja ohut telttapatja. Makuupussi oli liian lyhyt ja liian kapea, tokana yönä käytinkin sitä sujuvasti tyynynä kun siellä tarkeni ihan hyvin ilman pussiakin. Sanomattakin selvää että myös teltta ois saanu olla kymmenen senttiä pitempi. Vaikka se kahen hengen maja onkin niin ei siitä kyllä kahdelle riitä, nippanappa yhdelle. Mut se on kai näis vähä sellain vakiojuttu.
Sit meil alkoki olee jo leiri pydes. Nyt kun kotona kattelin noita ajettuja reitteijä niin sain todeta että tossa sadan metrin päässä, ihan ajamamme tien vieressä ois ollu keokätkö :-| Mut enhän mä osannu niitä etukäteen kattoa kun en tienny yhtää mihi ollaa menossa. No, ens kerral sit.
Täs keitetää kahvii ökyvehkeil.
Seuraavana päivänä käytiin sitte vähä ajelemassa.
Ja jouduttii sit vähä puutöihinkin.
Sit löyty tälläin Suomalaisten bunkkerisysteemi minkä turakit olivat sittemmin pistäneet käyttökelvottomaan kuntoon.
Esimerkiksi katto oli lennätetty 10 metrin (!) päähän.
Sitte ajettiin samaa tietä takasin kun ei kyseinen 'tie' näyttäny enää tarkotuksenmukaselle meijän vinkkelistä.
Jonkun verran potentiaalisia leiritymispaikkojakin löyty, ja tää ei oo vielä edes paras.
Tää on nyt sitä mikä tekee venäjänkeikosta erilaisia ku näistä kotimaanjutuista. Suomessa kun ajaa katkoviivoja pitkin ni todennäkösesti ollaan yksityisellä maalla ja tollasessa paikassa ajaessa aletaan olla jo vähän kyseenalasissa hommissa vaikka se kartalle ois merkittykin.
Umpimetältähän se ylhäältäpäinkin näyttää.
Mut kyllä se ura jossain vaiheessa sitten taas urkenee.
Ja jossain vaiheessa on sitten kuitenkin todettava et ei täält pääse ja ympäri ja uutta paanaa etsimään. Tai no kyllähän melkein mistä vaan pääsee mut ei se oo aina ihan tarkotuksenmukaista.
Tarkoituksenmukaista sensijaan on jäädä jumiin hiekkaan.
Kiina 3500kg käytössä tokaa kertaa eikä se vieläkään hajonnut.
Sit mentii takas ja vuorossa oli makaroonia ja lihapullakastiketta. Oisin halunnu sellasen keittimen mikä tulee toho kaasupullon päälle mut ei sellasta löytyny mistään, mut kylhän nyt yhen hengen jutut kasaa tollasella pienemmällä poristimellakin. Kaasupullo oli mukana sen takia kun kattotelineellä kulki myös rilli, sitä tosin ei tällä kertaa tarvittu kun nuotio leimusi koko illan ja kapanossit valmistu kätsästi kepin nokassa. Kymmenvuotispäiväänsä lähestyvä kylmälaukku yllätti positiivisesti vaikka viimekesäisen euroopanreissun pohjalta oletin että markariinista tulee ruokaöljyä ekana yönä. Mullahan ei ollu siellä paljoakaan ruokatarpeita joten laitoin kylmäkallejen lisäksi myös pari puolentoista litran pulloa missä oli pakastettua vettä. Näin oli sitten kylmää vettä tarjolla vielä kotimatkallakin ja laukussa pysy kylmä niin hyvin että markariinista ei tullut ruokaöljyä ollenkaan vaan se on reissun jälkeenkin käytettävissä. 2x90A akuistakin riitti käynnistysvirtaa vielä 15 tunnin pysäköinnin jälkeen.
Tollasen lätäkön laidalla me majoituttiin. Turakkeja oli ympäri järveä niin että piisasi, jokunen seurue oli ihan yön ylikin.
Lauantaina rupesi sitten alkuillasta vähän tihuttelemaan vettä, ja pressun viritys useamman kokin voimin kiristi kivasti leppoisaa tunnelmaa.
LA-SU yönä oli ihan hulvaton ukkonen, vaikka oli teltassa silmät kiinni niin ihan hiton kirkkaita valaistuksia 'näkyi' silti. Ite en jaksanu nousta ulos moista ihmettelemään vaan olin tukevassa horroksessa aina jyräyksien välillä. Naapuriteltassa sen sijaan oltiin tukevasti pahoinvoivia.
Aamutoimien jälkeen lähdettiin sitten hissukseen lipumaan.
Jonku matkan päässä pysähdyttii Nestelle. Muka hodareille, vessaan kaikki todellisuudessa vain halusivat :-D
Siellä sitä on, jäätä. Eihän toi meinannu edes sulaa niin nopeesti että ois saanu juodakseen mut sinne kun kaato välillä toisesta kanisterista taskulämmintä sekaan (siis vettä) ni sitte se homma pelasi ihan kivasti.
Sit onkin jo keretty tankkaamaan ja tässä ollaan taas kaupan pihassa. Mimmejä ei paljon hymyilyttänyt vaikka erikseen pyysin mutta..
..onneksi kolmen litran ja 5000 euron mieheltä aina irtoaa!
Meinasin kirjottaa että rupee näyttää sivistykseltä, mut eihän täs oo edes yhtää normaalia kirjainta. Oli nää rajahommelit mennen tullen kyllä niin huonosti opastettuja ja sen verran monimutkaisia et mahtaa siinä yksinäinen matkailija ekaa kertaa liikkeellä ollessaan olla aika pihalla noiden kanssa. Itehän en oo reissnnu kun tuolla keskieuroopassa ja siellähän ei huomaa maan vaihtumista oikein muusta kun siitä että liikennemerkit tien varsilla muuttuvat. No okei, Italian ja Sveitsin rajalla joku taisi katsoa ikkunasta sisään.
Käsittääkseni tää on nyt sellain paikka missä saa viettää välillä tunteja, Venäjän tullin (vai minkä?) piha. Mut kyllä me selvittiin paluumatkallakin kaikista rajahommista tosi sutjakasti, ei varmasti paljoo yli tuntia menny. Tuollahan ei kuulemma ois saanu kuvata, mut mistä mä sen oisin voinu tietää kun en tajuu venäjälän kirjotuksista oikein muuta kun pektopah ja hnba. Toi neuvo tuli onneksi omalta porukalta eikä viranomaisilta :-)
Sit käytiin Rajahovissa (Teboil rajan vieressä suomen puolella) sumpilla ja siirtämässä mun kyytiin lastatut viinat niiden omistajan autoon (kun en ite kokenu tarpeelliksei mitään lasteja tuoda) ja lähettiin kotia kohti.
Tää mun huolella suunniteltu ja tarkkaan harkittu tavaratilakonsepti pelasi tosi hyvin ollakseen ensikertalaisen ideoima järjestelmä mutta..
..sekasinhan se oli kuin seinäkello sitten kun kotipihaan päästiin. Toi pysy vielä aika hyvässä kuosissa siihen asti kun LA iltana rupesi satamaan vettä ja tuuli vei mun teltan ja piti ruveta kiireen vilkkaan varustautumaan elementtejä vastaan. Siinä penkoessa meni sitten kaikki suht koht sekasin. Reissu meni siis kaikin puolin ihan kivasti, oli vaan ilmeisesti ajeluiden osalta vähän poikkeava reissu kun ajelua ei ihmeemmin ollu, mutta on sitä kuulemma vielä luvassa. Et kyllä mä oon lähössä jatkossakin, tarpeellisilla matkustusasiakirjoilla varustettu repsikka kun vaan löytyisi.
