Naantalin satama 11.7. klo 22. Tulimme yöksi odottelemaan aamun laivaa.
Finnlinkillä menopaluuhintaan 370,- sisältyy matkailuautopaikka, hytti neljälle hengelle ja kaksi ruokailua.
Lauantai-iltana ajoimme Kapellskäristä Vätternin rannalle Vätterlädens campingiin. (16e/vrk sis. sähkön)
Sunnuntaina päätimme ajaa Göteborgiin ja siitä laivalla Tanskaan. No siitä olisikin tullut 350 euron ylitys. Siispä nokka kohti Helsingborgia. Siellä Scandlines Helsingöriin maksoi 66 euroa. Jatkoimme välittömästi Tanskaan päästyämme matkaa kohti Ison-Beltin siltaa. Käytimme pienempiä teitä moottoritien sijaan. Tässä ylitämme Isoa-Beltiä hintaan 88 euroa.
Ajatuksena oli yöpyä jossakin ennen Legolandia, mutta eipäs yövyttykään, vaan ajettiin samantien Billundiin. Päivään taisi mahtua noin 600 km. Mutta ei se mitään, nythän ollaan valmiina huvipuistoseikkailuun.
Kaksi päivää Legolandissa kustansi 240 euroa ja leirintäalueen hinta oli 51 euroa vuorokaudelta. Aika kallista, mutta meidän mielestä oli kyllä hintansa väärtti.
Paikallinen legokaravaanari. Huomatkaa, että se on Volvo, jolla on nokkapelti pystyssä!
Onneksi noin isoja lintuja ei ole oikeasti olemassa.
Toivottavasti myöskään kukaan ihminen ei kasva oikeasti näin suureksi....
Parin tunnin välein järjestetään huvipuistossa hieno linnanneitoshow, jossa jokainen näyttelijä vuorollaan putoaa linnasta vallihautaan.
Förde Park Flensgurgissa aivan Tanskan ja Saksan rajalla on vertaansa vailla oleva kauppakeskus. Siellä vierähti helposti muutama tunti.
Noin 10 km Förde Parkista itään löytyi camping Schwennau. Pieni alue aivan meren rannalla olisi voinut olla tukikohta pidempäänkin, mutta kelit olivat todella tuuliset. (29,- sis. sähkön)
Torstaina 17.7. päätimme, että nyt saa kylmät ilmat riittää ja lähdetään kohti Moselin laaksoa. Ajoimme Hampurin jälkeen pienemmälle b-tielle ja suunnistimme lähes suoraa viivaa pitkin kohti Koblenzia. Flensgburg-Koblenz on noin 600 km. Sen matkan puoleen väliin sattui kaupunki nimeltä Petershagen ja siellä alue nimeltä Lahde Weser-joen rannalla. Paikka oli taas ihan ok ja hinta 22 euroa vuorokaudelta tuntui kohtuulliselta. Kuvassa täytämme pyöräilevän naapuriperheen isoa ilmapatjaa meidän ilmakompressorilla.
Ulkona ei edelleenkään tarvinnut viettää aikaa. Niinpä Miko innostui soittamaan kitaraa. Kyseessä on siis PlayStation-peli.
B-tiet kohti Koblenzia ovat mukavaa vaihtelua moottoriteille. Pieniä kaupunkeja on todella tiheään ja maisemat ovat kauniit. Ylä- ja alamäkiä on omiksi tarpeiksi! Matka ei taitu nopeasti, mutta sadekelillä se ei haitaa.
Perjantaina iltapäivällä saavuimme Koblenziin ja majoituimme keskustan kupeessa olevalle Rein-Mosel kämpärille. Alue näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Kuva on otettu Reinin ja Moselin yhtymäkohdassa. Paikan nimi on Deutches Eck.
Kyseessä on venäläisen hääparin juhla-auto. Siis hieman venytetty Chrysler.
Tässä ei siis ole venäläinen hääpari.........
....vaan se on tuossa ringin keskellä.
Lauantaina ajelimme pyörillä kaupungilla ja huomasimme juuri lähdössä olevan risteilyaluksen. No ei kun sinne...
Reinin rannoilla on paljon linnoja.
Saksalaiset on hassuja. Ne syö leivän ja makkaran ilman lisukkeita, paitsi tietysti sinappia laitetaan sekaan.
Tässä laiva, jolla risteilimme lähes kahden tunnin ajan.
Miko sihtaili kiikareilla vastarannalle ja naureskeli kun sieltä löytyi pusuttelevia pariskuntia.
Tuolta niitä pusuttelijoita löytyi.
Maanantaina 21.7. jätimme Koblenzin alueen taakse ja ajoimme noin 30 km etelään Polchin kaupunkiin Niesmannin tehtaalle.
Vuoden 2009 Flair. Hintaa reippaat 200 000 euroa.
Keraaminen kaasuliesi ja monta muuta hienolta näyttävää yksityiskohtaa löytyy uudesta Flairista. Täytyy ruveta lottoamaan!
Eltzin linna on Polchista kivenheiton päässä. Parkkipaikalta kävellään linnaan noin kilometrin matka. Mennessä on alamäkeä ja arvatkaa mitä mäkeä tullaan takaisin.
Linna on yksityisessä omistuksessa ja kuvaaminen sisätiloissa oli kielletty. Englanninkielinen esittelykierros oli upea ja linna oli upea. Harmi, ettei sitä voi kuvin esitellä.
Linnasta oli matkaa Moselin laaksoon vain muutamia kilometrejä. Niistä viimeiset tultiin kapeaa ränniä ja jyrkkää alamäkeä. Linja-autoilla ja kuorma-autoilla ajaminen tätä tietä oli kielletty, mutta matkailuautolla sai mennä!
Majoituimme Cochemiin ja pyöräilimme keskustaan ihan välittömästi. Hirvittävän ylämäen jälkeen löytyi onneksi baari. Sen vieressä oli heti viiniviljelmä.
Cochemin katuvilinää. Kaupunki on viehättävä. Kapeiden katujen varrella on hotelleja, ruokapaikkoja ja kauppoja kaikkiin tarpeisiin.
Päätimme siirtyä ulkoruokintaan. Ei hassummat maisemat tästä ravintolasta.
Leirintäalueen ravintolassa istuttaessa Virpi näki jotakin outoa...
Perestroika-tours -Flair ilmestyi alueen portille. Se ei tullut sisään, vaan jätti ilmeisesti joitakin esitteitä alueen respaan. Auto on vaikuttava näky.
Seuraava ja viimeinen Moselin kaupungeistamme oli Bernkastel-Kues.
Kaupungin vanhassa osassa on todella kapea ravintola. Keskellä kuvaa nuo kaksi ikkunaa ovat ravintolan yksi seinä.
Pyöräilimme reilun 10 kilometrin lenkin Bernkastel-Kuesista länteen ja takaisin. Matkan varrelle sattui viinitarha jonka voisin vaikka omistaa.
Rypäleet ovat vielä aika pieniä. Emme maistaneet.
Uutta viljelystä. On muuten suorat rivit.
Lämpimällä säällä kuluu pyöräillessä paljon nestettä. Vishyn tankkaus on tarpeen säännöllisesti.
Paikallinen koirakaravaanari.
Lapset saivat valita seuraavan alueen, johon menisimme. Se löytyi Luxemburgista kylästä nimeltä Larochette. Täällä oli ensimmäisen kerran koko matkamme aikana turisteja enemmän. Saimme kuulemma viimeisen paikan koko alueelta. Emme tietenkään olleet varanneet paikkaa etukäteen. Lapset halusivat tänne tuon kuvassa näkyvän uima-altaan takia. Sen voi muuten kattaa tarvittaessa kokonaan liukuvalla katolla.
Alueen majoitusruudut eivät olleet suuren suuria, mutta riittäviä kylläkin.
Täältä löytyi myös tenniskenttä.
Ja täältä löytyi myös letunpaistaja.
Leirintäalue on mäen päällä. Alueelta pääsee kävellen kylään. Mäki on lievästi sanottuna jyrkkä.
Mäen alla kylän kupeessa on opiskelijoiden tekemä taideteos. Se on tehty Villeroy&Boch kuppien ja lautasten sirpaleista. On siis kallis teos!
Äiskä ja iskä oli kahdestaan pyöräilemässä ja matkalta löytyi toivomuslähde........ei kerrota mitä toivottiin.
Matkailijan arkea: Lapset pelaa pleikkaa ja pyykit kuivuu keittiössä.
Luxemburgista ajoimme Belgian läpi Hollanin puolelle. Tässä ollaan Maastrichtin pohjoispuolella ja kuvassa näkyy hiukan savusumua. Se ei ole siis aamu-usvaa, vaan saastetta.
Hollannissa Venlon länsipuolella Sevenumin kylässä on Schatberg-niminen alue.
Täältä löytyy sisäkylpylä, liukumäet ja järvi.
Saattaa arvata, ketkä valitsivat tämänkin alueen.
Kuvassa on toki väsynyt Riina, mutta huomio kannattaa kiinnittää takana näkyvään etutelttaviritelmään. Ensin vaunussa on kiinni tuplalevyinen teltta. Sen jälkeen on yhden teltan levyinen katos ja sen edessä on vielä irtokatos. On siinä tilaa pitää meteliä. Tällä alueella muutamat hollantilaiset pitivät järjetöntä ääntä yötä päivää. Osa ihmisistä huusi toisilleen, vaikka olivat vierekkäin. Oli siinä hiljaisella suomalaisella ihmettelemistä.
Euroopassa on leirintäalueilla panostettu palveluun hiukan eri tavalla kun Suomessa. Mm kauppojen valikoima on aivan tavallisen suomalaisen marketin tasoa.
Hollanista siirryimme moottoriteitä Bremeniin ja siitä kohti Soltauta b-tietä pitkin. Lämmintä oli parhaillaan 36 varjossa. Koska se ei ilmeisesti ollut lapsille riittävästi, piti heille ostaa teltta, jotta löytyisi vielä lämpimämpi paikka.
Polkupyörien pesu.
Soltaussa lapset uivat uima-altaassa ja vanhemmat lukivat kirjaa koko päivän.
Viimeinen varsinainen kohde Saksassa oli Rostokin seudun rannat. Täällä olikin sitten porukkaa. Vasta viides alue Rostokista koilliseen tuotti suotuisan tuloksen ja pääsimme majoittumaan. Ensin meille luvattiin vaan kahden päivän majoitus, mutta seuraavana päivänä asiaa uudelleen tiedusteltaessa järjestyi kaksi lisäpäivää ilman ongelmia.
Bornin kylässä olevalta alueelta oli rantaan matkaa n. 5 km. Ajoimme sen päivittäin pyörillä metsäisiä polkuja myöten. Tulipahan kuntoiltua kunnolla joka päivä löhöilyn vastapainoksi.
Leirintäalue oli kuivaa kangas/hiekkamaastoa. Ihan kun olisi ollut preerialla.
Alueen rannassa oli surffauskeskus. Täällä tämä laji on vielä voimissaan.
Maanantaina 4.8. ajoimme 50 km Rostokiin puolessatoista tunnissa. Muutkin olivat siis päättäneet lähteä liikkeelle.
Suoritimme perinteiset ostokset mm. Hanse-centerissä. Tässä nautitaan liian kuumista pizzoista. On tuo auton uuni sitten tehokas.
Illaksi siirryimme Sari Bernerin pihaan odottelemaan lähtöä Trelleborgiin. Lähtö olisi seuraavana aamuna klo 7.45.
Vaan kuinkas kävikään. Taas myrsky, viime vuoden tapaan, sotki suunnitelmat. Trelleborgin lautta oli peruttu. Sen sijaan Gedseriin Tanskaan pääsi lautalla. Saimme vaihdettua liput tähän pikkupurkkiin, jolla siis menisimme Gedseriin. Sieltä ajetaan Helsingöriin (240 km) ja sieltä perinteisellä lautalla Helsingborgiin.
Aaltojen korkeus oli arviolta 5-7 m. Meidän sillipurkkimme keikkui epäilyttävästi.
Laivan kaupasta oli päästävä aika pikaisesti istumaan ikkunan ääreen. Tasapainoilu kaupassa ei olisi ollut maakrapujen sisäelimille hyväksi. Tässä päivystimme vajaat pari tuntia ja olimme Tanskassa.
Helsingörissä olimme puoli kaksi iltapäivällä. Emme pysähtyneet kertaakaan Tanskassa. Lyhyen laivamatkan jälkeen ajoimme vielä Ruotsissa Markarydin kaupunkiin. Siellä on vuosien takaa tuttu alue.
Keskiviikkona 3.8. ei ollut eteläisessä Ruotsissa tietoakaan myrskystä. Oli niin kaunista että.
Keskiviikkona siirryimme Lindköpingiin. Siellä vietetyn iltapäivän ja yön jälkeen ajoimme Tukholmaan, tai oikeastaan Salemiin, jossa majapaikkamme oli rivitalon pihassa. Just passeli paikka meidän autolle.
Kävimme paikallisten oppaiden avulla sekä syömässä että ostoksilla.
Sydäntenmurskaaja nimeltä Lily.
Falukorvista syntyy makkarastroganoff. Menee muuten suomipoika hiljaiseksi kun tätä syö. On Ruotsinserkulla reseptit hallussa. On niiiiiin hyvää.
Matkan viimeinen yö vietettiin Kappelskärin leirintäalueella. Se on vain 1,5 km päässä satamasta. Pientä koti-ikävää näyttäisi olevan pleikkapelaajien kasvoilla!
Finnlink lähti lauantaina 9.8. klo 9.15 paikallista aikaa Kappelskäristä kohti Naantalia.
Saksalaista grillinakkia grillattiin kotona noin klo 22 suomen aikaa. Tuntia ennen oli kotiuduttu. Koko matka 4696 km. Iveco-Flair 7100iC keskikulutus 14,08 l/100km. Keskinopeus 66km/h. Ajoaika 70h 46min. Polttoaineet 911 euroa.
