Lämmittelyn vuoksi otettu kuva. Tällaista oli silloilla ja siltoja oli paljon,
Knysnan township. Tultiin edellisenä iltana Knysnaan juuri pimeän tultua ja moottoritie oli täynnä townshipin asukkaita. Kiva pikku yllätys.
Osaka on missä? Mahtava "kartta" ravintolan seinällä :D
Garden Route.
Samaa tylsää tietä ja sen maisemia.
Tästä kuvasta on hankala hahmottaa, mutta tuolla tiellä ei ole MITÄÄN. Ei siis mitään. A whole lotta nothing. Kivaa se oli silti.
Cape Agulhas. Tässä maantieteellisesti yhdistyy Intian ja Atlantin valtameri.
Afrikan eteläisin kärki. Aika säälittävä.
Tässä sama rotisko hieman isommasta perspektiivistä. Ei vieläkään säväytä.
Menomatkan matkaseura. Vasemmalta: Andrea, Amanda, Britta ja Jessica.
Afrikan eteläisimmät kukat.
Ja taas pukkaa maantietä. Sitä oli muuten paljon.
Tässä oli yrityksenä kuvata miten vuoret tavallaan kerrostuu horisontissa. Tarkkasilmäinen ehkä huomaakin.
Samaa tylsää tietä. Tästä alkoivat rajut ylä- ja alamäet.
Tästä noin 5km pelkkää alamäkeä. Kivaa autoilla, kun ainoa käytettävä poljin on jarru.
Hyväntoivonniemeä kierrettäessä törmää näihinkin hassuihin lokkeihin.
Sama kaveri, eri frakki.
Dassie. Myyrän, näädän ja jäniksen näköinen ötökkä, jonka lähin sukulainen on elefantti. Häh?
Kuvassa oikealla pahaa tilannekomiikkaa suunnitteleva paviaani
Sama kaveri.
En saanut kuvaa paviaanin autobileistä, mutta tässä se poistuu rikospaikalta.
Tämä kyltti löytyi kilometrin päästä. Tietty :D
Cape Point, eli Cape Townin eteläisin nuppi.
Siis tuo tuolla.
Hyväntoivonniemi. Tuonne päälle olisi voinut kävellä, ei jaksanut enää.
Paviaani ja täydellinen surffiaalto. Ei kai sitä elämässä muuta tarvitse.
Lisää paviaaniäksöniä.
Näin kauas piti tulla, että tuon löysi. Missään muualla en ole nähnyt. Ja tietenkin löytöpaikkana pienin kauppa koko kaupungissa.
Chapman's Peakin maisemia. Ihan jees.
Sama reitti, eri vinkkeli.
Sama tunneli kuin kaksi kuvaa sitten.
Hieno tuo vesipilvi tuossa veden pinnalla. Pukkas hieman tuulta ja auto heilui rajusti.
Tolppajeesus Suomesta.
Samaa tylsää tietä. Vähän kuin ajais Itäistä Pitkäkatua.
12 apostolia, eli Pöytävuoren länsiseinämä.
Samat kivet, eri kuvakulma.
Jättiläisiä!
Kahden vuoden päästä täällä on futiksen MM-kisat. En muuten ihan usko, että kaikki menee putkeen.
Rumin patsas ikinä.
Tässä siis hahmotelmaa Pöytävuoren hallitsevuudesta Cape Townin maisemassa. Kuva otettu meren suunnalta.
Pitää sitten erikseen kieltää aseiden vienti museoon?
Pommipussi! Kyllä tällaisia tulikin etsittyä.
Mahtava mosaiikkinen ovimatto levykaupassa.
Auringonlaskuja ei itärannikolla näy, joten piti sekin kuvata.
Tuonne piti sitten vaeltaa. Kivaa.
Vaelluksen profiili. Ei pahan pituinen, mut kyllä siinä pohkeet väsyi.
Tästä se alkaa. Ei pahan näköinen.
About puoliväli, maisemat parani aika eksponentiaalisesti.
75% takana.
Huipulla. Todella rajut näkymät.
Perusposeeraus taas päällä. Korkean paikan kammosta pääsee eroon vain nöyryyttämällä itteään kuvissa.
Länsipuoli Pöytävuoresta.
Lion's Head. Tuo jäi vaeltamatta, ens kerralla sitten.
Keskellä on meidän hostel. Uskokaa pois.
Paikallinen lisko. Suurennettuna sopii hyvin seuraavaan Jurassic Park -leffaan.
"Pöytäliina". Vuorella tuli satunnaisesti hassu pilvikerros, mikä peitti vain ja ainoastaan vuoren. Meillä kävi tuuri, peitti eri osan vuoresta tuona päivänä.
Vaijerivaunun alkupiste. Morjens.
Tyylikäs takaikkuna minibussissa :)
Jazzia
Tällainen pirulainen löytyi ja oli pakko ottaa kuva.
Liikenteessä pitää aina varoa, eikä kylttejä ole ikinä liikaa.
Stellenboschia. Ihan jees.
Mike naukkailee.
Lisää Stellenboschia.
Tätä se Supermarket-elämä teettää. Mä olin aivan järkyttynyt nähdessäni sen, että viini-viinirypäleet näyttää enemmän mustikoilta.
Brandy-tilan isäntä Mike.
Tämä brandy-tehdas oli siitä erikoinen, että heillä on vieläkin käsintehtyjä tynnyreitä ja palkattu tynnyrimestari. Ei noita kauan enää ole.
Iloinen minibussimies :)
Hostellin baarimikko kyllästyi tarjoiluun ja pisti oman shown pystyyn vastikkeena mun antamista kitaravinkeistä.
Lauantai-illan välipysähdys Wildernessissä. Kyllä näissä maisemissa viihtyy yhden illan.
Abseilingia. Tuota jyrkännettä sitten alas parin narun varassa.
Vaikka näyttää siltä, että olen cool, niin totuus on kaukana siitä.
Ja ei, en nauti tilanteesta, vaikka miten hymyilen.
Bloukrans Bridge. Kokoreferenssinä täysyhdistelmärekka ja tarkkasilmäiset näkevät jonkun roikkuvan narun varassa.
Tämä yhdistelmä piti sinut kiinni narussa. Luotto oli ainakin kova.
Kiltisti kantoivat vielä reunalle. Jos et hyppää itse, niin kantavat (työntävät) vielä reunan ylikin.
Tässä kohtaa pulssi ehkä 240. Ei tolkun hiventä.
Ilmeisesti oli hauskaa, koska hymy on kauhusta huolimatta leveä. Ja ensi viikolla sitten parturiin, ehkä myös parta lähtee :)
