Ich bin Seela. Tai mie oon, en oikeen tiiä, tänään tulin boksissa läpi ilmojen, vähän ehkä saatoi oksennella ja haista pahalta... Mutta mua oli ainakin kivoja ihmisiä ja kiva lelu vastassa!
Uni iski, arvatkaa liikkuiko ihminen mihinkään koko aikana kun nukuin!
Älkää ymmärtäkö väärin, en oikeasti ollut näin rauhallinen! Musta vaan ei oikein meinannut saada kuvia kun nukkuessa. Tässä mennään omaan kotiin. Kivempi mennä näin kun läpi ilmojen. Mulla on lisäksi sikahieno panta!
Haen korvilleni inspiraatiota batmanistä. Ja mun yksi lempipuuhia (heti syömisen ja hillumisen jälkeen) on juominen. Ja ehkä voisi vesikupissa vähän uidakin!
Tää on mun oon oikeesti kiltti -ilme.
Mä nukun sängyssä, ja ihminen ei tykkää mun pyykkipalvelusta, kun jostain "pyykkikorista" haen kivoja juttuja.
Lunta! Vähän pistää naaman vakavaksi, kun sitä on niin isosti ja mie oon niin pieni!
Moi, mitäs sitten tehtäs?
Tossa on Malla. Mallasta kannattaa tietää yksi asia. Se ei tykkää jos sen huulesta ravistaa - se saattaa ravistaa takaisin. Mut muuten se on ihan jees.
Mä seuraan sitä ihan mihin vaan kun se on iso ja rohkee!
Tää on hauskaa!
Noh, kerro Malla, mihin sitten mennään!
Lumi on sikahauskaa. Voi kaivaa.
Ja kaivaa
Sanoinhan, että Malla on iso ja rohkee, no mä olen pieni, ja rohkee kunhan ei tartte tähän pahalle sillalle mennä.
Musta ihan taatusti tulee vielä yhtä iso!
Kamera on jänskä!
Mä en käsitä, kun mua sanotaan Putte-possuksi. Mulla on kuulemma possun korvat ja nenä, vaikka musta ne on ihan karjakoiran korvat ja karjakoiran nenä. Uusisivat silmälasinsa!
Ja ootteko koskaan nähnyt possua jolla on merirosvolappu silmän päällä, nih!
Tai possua joka hyppää näin hienosti!
Joskus musta tuntuu, että Malla ei tykkää olla mun kanssa samassa kuvassa.
Mulla on kivoja leluja ja kiva sänky jossa nukkua (ja johon pissiä!)
Mun hienoa lelukokoelmaa! Sammakkoasentokin luonnistuu hienosti.
Noniin, eikö ole ihan selvä juttu, että possu on vasemmalla, ja minä oikealla...
Eiku toisinpäin!
Mä sain lahjaksi laaman. Mutta totta elvetissä en aio sen kanssa poseerata.
Paitsi, että jos sulla on nakki!
Noniin, tässä olenkin jo kasvanut jalkoja ja tossa on mun uusi idoli, se on Nastja, ja se on maailman nopein!
Välillä mietin suu mutrussa maailmaa.
Useimmiten en. Tässä ihan varmasti voitan Nastjan leikkitappelussa!
Jossain välissä mun korvat rupesi nousemaan vähän paremmin pystyyn. Rupesin heti näyttämään vähän isommalta. Ja mun karvakin kasvoi kun täällä oli niin kylmä!
Ja Suomessa ei ole muuta kun lunta, ihan kauheasti, kaikkialla.
Välillä nämä yhteiskuvat ei vieläkään tunnu kauhean mielekkäiltä.
Niinjoo, tässä on mun äiskä, ja me mennään pihan poikki yleensä tällein, koska muuten kuulemma pissaan jonnekin, minne ei pitäis. Höh, kyllähän kaikkialle voi pissiä!
Tämä on meidän pääsiäispotretti. Malla on ruvennut vähän paremmin tykkäämään yhteiskuvista. Ja musta.
Tässä on meidän lauma. Ensin oon minä, sitten on Malla, sitten on meidän Pomo Mio, josta en muuten kauheasti tykkää (kiljun sille kun en oikeen kehtaa katsoa mitä käy jos murisen) ja sitten on vielä Katla joka on ihan paras sillon kun tekee mieli juosta kun idiootti ja pissiä paljon lattialle.
Kuten sanoin, ihan varmasti musta tulee yhtä iso kun Mallasta.
Keppien jahtaamisleikki on Mallan kanssa hauskinta.
Tässä olen jo 5 kuukautta, ja näytän melkein oikealta isolta koiralta. Välillä harjoitellaan tälläistä paikalla seisomista jotain ihmettä varten. En ihan ymmärrä...
Mua kiinnostaa yleensä kaikki jutut, enkä ihan tykkää jos joudun olemaan jossain kiinni. Saatan ehkä välillä vähän haukkua silloin, ja kuulemma mulla on tosi kaunis ääni.
Ja mulla on kaunis naamakin! Että oikeastaan voisi sanoa, että olen monilahjakkuus.
Äiti sanoo, että mulla on ihanat silmätkin. Ja mä tykkään käyttää niitä. Mun lempipuuhaa on tuijottaa ihmisiä silmiin.
Koska olen jo iso, ja Nastja on opettanut mua hyvin, niin mä pääsen juoksemaan jopa Katlaa karkuun!
Ja joskus Katla juoksee mua karkuun, kun osaan hyökätä näin hienosti.
Oletteko muuten kuulleet koskaan Vapusta? Jonkun Vapun piti olla täällä pellolla, mutta en ihan ymmärrä. Muut oli siitä tosi tohkeissaan. Ehkä se oli näkymätön Vappu?
Ehkä saatatte ihmetellä tätä kuvaa. Mulle sanottiin, että tämä on treenaamista. Ja ei, kuvauksissa ei käytetty heliumia.
Mä en oikeen tota palloa ihan ymmärtänyt, tai sitä, että mun ei tartte pomppia ilmaan joka kerta kun sekin. Mutta ihminen ainakin sai huumoria revittyä tästä.
Mä olen taitava tyttö sillon kun istun tässä. Mutta jos istun, sanotaanko vaikka kissanhiekkalaatikossa ja mulla ehkä on jotain suussa, jota sieltä olen kaivanut, en ole taitava tyttö.
Tekniikka paranee, pallolla ei ole mitään mahdollisuuksia!
Hahaa!
Jos kävelen tässä näin, niin olen myös hieno tyttö. Se on kuulemma seuraamista.
Mulla vaihtui hienosti kaikki hampaatkin (niitä oli ympäri kämppää kauheasti!) ja niitä on myös ihan oikea määrä.
Juoksen kovaa, ja mulla on jo ison koiran jalat!
Ihminen juoksee, minä lennän.
Ja lennän vaan!
Varo kumppatäti, mun pallo!
Niinjoo, tätä en ole ehkä kertonut vielä. Mä tykkään roikkua. Oikeastaan ihmisten jaloissa roikkuminen olisi parasta, mutta siitä tulee vähän ääntä, ja tulee oikeastaan tästäkin, mutta se on kuulemma parempi kun jalka.
En ikinäikinäikinä päästä irti!
Ei, me ei mennä sinne, kun me mennään tänne! Oon ehkä pieni, mutta päättäväinen.
Tässä on yksi paras nukkumapaikka. Mä muokkasin sen mieleisekseni kun olin ihan pieni, ja nyt siinä on kiva nukkua.
Mee pois, mä venyttelen!
Tämä liittyi vissiin Vappuun. Mä juoksin, ihan normaalisti, juoksin juoksin juoksin juoksin ja yhtäkkiä, ette ikinä arvaa, ei ollut maata ja oli vähän liian märkää. Ei kiva.
Joskus me mennään Katlan kanssa kahdestaan lenkille. Ja meillä on sikahauskaa!
Katlan kanssa onnistuu kanssa yhteiskuvat!
Niinjoo, koska en ole enää niin kovin possu, niin päätin kunnioittaa juuriani ja olla krokotiili. Katla on virtahepo.
Krokotiilit syö virtahepoja ja juoksee lujaa!
Mä tykkään pussailla ihmisiä, mutta ne ei pussaillut mua tällä lenkillä. Ne vissiin pelkäsi, että oon oikeesti krokotiili.
Ihan kauhean kivaa!
Keppileikki on edelleen kivointa ikinä.
Ja mä olen NIIIIIIIIN nopea!
Niinjoo, mulla on muitakin kavereita kun Nastja. Tässä on Neve, joka ei oikein osannut ensin leikkiä, mutta kun tarpeeksi neuvoin, niin sitten se tajusi mistä on kyse. Ja meillä oli tosi kivaa. (Oikeastaan kaikki on aika kivaa)
Juhannus oli kiva. Syötiin grilliruokaa.
Joskus mua väsyttää kauheasti. Silloin näen unia kaikesta kivasta ja jännästä, ja silloin musta pääsee hassuja ääniä.
Niinjoo, tässä on kissa, se on Riiva, sitä olisi ihana jahdata, ja tykkäisin kissasta paljon. Riiva ei aina tykkää musta. Eikä Noitakaan, sen mielestä olen "ällö". En ymmärrä. Se itse on ihan outo.
Tiina Karvosella on hieno kamera, ja se ottaa musta kauniita kuvia.
Me oltiin Helsingissä. Mun top 3 helsingistä. 1) iskän antama ruoka 2) itse varastettu ruoka 3) hanhenkakka, jota oli paljon ja kaikkialla
Me mentiin ottamaan kuvia Laajavuoreen, koska olin kuulemma näyttelyssä ja kaunis.
Mitä ootte mieltä?
Mun naamasta tykkää muutkin kun oma ihminen.
Meillä neljällä on yleensä tosi hauskaa. Varsinkin jos Rini alkaa juosta, ja sitten mennään ympäri ja ympäri ja ympäri. Ainoastaan on tyhmää, kun ne ei jahtaa mua, kun olen maailman nopein. Ne vissiin pelkää, ettei saisi mua kiinni.
Niinjoo, ihme juttu tapahtui. Ihminen ja Malla jäi kotiin ja minä lähdin pois Rinin ja Neven kanssa. Sain mukaan possunkorvan, mikä oli kiva. Ja siis mulla on ollut hirveän kivaa.
Ooon pyörinyt hiekassa ja kaikkee
Ja ilo-örissyt. Huomenna tulen kotiin, ja luulen, että ihminen on aika iloinen, koska se tykkää musta niin paljon. En ihan tiedä, onko Malla iloinen. Mutta mä olen ainakin, koska oikeastaan oon aina iloinen.
Mun kesä oli muutenkin aika jännä. Me oltiin leirillä, jossa nukuttiin teltassa ja siellä oli PALJON muita karjakoiria. Ei kuitenkaan yhtään yhtä taitavaa kun minä. Kattokaa ny (vaikka Mallasta muka joku mestari tuliki)
Sitten me käytiin mun toisen omistajan luona. Siellä oli törkeen kivaa, ja hevoset oli tosi jänniä!
Mulle oli siellä viihdykkeenä kaksi karjispoikaa. Mä olin niinQ niiden kuningatar.
Sit me oltiin taas näyttelyssä, mun en oo nyt vähään aikaan saanut kauheesti ruusuja kotiin. Täältä sain pokaalin kun oli kuulemma hieno junnu.
Tiina otti tämänkin kuvan. Ja siis, kuten näkyy, elämä edelleen hymyilee.
Mun nalle on rakas!
Ja olen mä vähän kasvanut!
Naurattaa!
Tää on kuulemma syysposeeraus.
Ja tässä epätoivoinen otos.
Nymmä lähden lenkille ja seikkaileen, palataan taas!
