Saavuttiin aamutuimaan Työväen Retkeilyliiton Rihmakurun kämpille, josta avautui hieman sumppuisesta säästä huolimatta mahtava näkymä Pallastuntureille.
Työväen Retkeilyliiton Rihmakurun kämppä.
Vaellusporukkamme (Aki Kattelus, Aki Seppälä) lähti vaeltamaan viikoksi tunturiin. Me (Tero ja Martti Laakso) pidimme viikon ajan tukikohtaa TRL:n Rihmakurun mökissä, josta teimme päiväretkiä ajaen valillä autollakin eri lähtöpaikoille.
Melko ylhäällä Nammalakurussa. Vaeltajamme Aki Kattelus (oik.) ja mökkiläinen Tero Laakso (vas.).
Martti Laakso laskee tavallisilla kapeilla suksilla Nammalakurua alas.
Ajoimme sunnuntaina Ketomellan parkkipaikalle, jolta päätimme lähteä hiihtäämään latua Tappuriin. Tämä luonnonkaunis puro ylitettiin alkumatkasta.
Ketomellasta Tappuriin menevän ladun ympärillä levittäytyvät laajat suo. Saa oli kuitenkin sen verran huono ja viimainen, että päätettiin tunturiin nousemisen sijasta suunnata suon laidalla pienellä harjulla olevalle laavulle.
Päädyimme suolta ensin suon laidalla olevalle tähystystornille, jolta hiihdimme saman harjun päällä vajaan kilometrin länteen laavulle.
Hietajärven tienoilla on paljon upeita hiekkaharjuja ja vanhaa metsää. Isä katsoo tässä laskupaikkaa.
Horjahduksesta huolimatta onnistunut lasku!
Hietajärvi nähtynä pohjoispuolen harjulta.
Hietajärven itäpäässä.
Pallastuntureja
Ladulla kohti Sarvijärveä ja edelleen Pallastuntureille.
Sarvijärven jäällä. Taustalla Pallastuntureita.
Kaunista tunturikoivikkoa Pallastunturin Lehmäkurun (vai oliko se Lumikuru?) edustalla.
Pallastunturin Lehmäkuru (Lumikuru?).
Kuru jota latu kulkee Pallashotellille.
Ylempänä Pallastunturien kurussa.
Ylhäällä Pallastunturien satulassa. Tästä olisi enää 1,5 km laskua Pallashotellille, mutta me käännyttiin takaisin.
Isä laski kurun rännin alas. Minä en.
Tiistaina hiihdettiin Hetasta Ounastunturin Sioskuruun ja takaisin. Alkumatkasta Ounastunturin Pyhäkero siinsi vielä kaukana.
Ounastunturin Pyhäkeron rinnettä noustiin osin tällaisessa pikku kurussa.
Ylempänä Pyhäkeron rinteellä jossa on latujen risteämispaikka.
Jatkettiin kohti Sioskurun suuta.
Tästä latu alkoi laskea Sioskuruna ja me käännyimme takaisin päin.
Käytiin vielä ihailemassa hieman ylempää Sioskurua. Lumi oli timantinkovaa joten lumivyöryvaaraa ei tässä muutenkin loivassa rinteessä ollut.
Oli kiva hieman hiihdellä ympäriinsä lähistön loivilla nyppylöillä. Pystyssä pysyminen vain tuotti hieman vaikeuksia, kun lumenpinta todella oli timantinkovaa eikä suksi pitänyt eikä purrut yhtään lumen pintaan.
Auringonpaisteessa sai nauttia maisemista.
Maisemaa Pyhänkeron rinteeltä lounaan - lännen suuntaan.
Pyhän keron rinteestä sai lasketella latua pitkin yhteen menoon varmasti noin 5 kilometriä!
Ounastunturin Pyhäkero takaisin tulomatkallamme.
Hetassakin riitti lunta vaikka pyörätie olikin aurattu ja sula.
Keskiviikkona oli taas tuulinen ilma ja pyrytti todella kylmästi. Päätettiin pysyä alamaissa ja suunnattiin toistamiseen Ketomellasta Hietajärven ympäristöön.
Harmaata on maa.
Suolla vanha lato.
Pallastunturit kylpivät auringonpaisteessa lähtiessämme seuraavana aamuna Rihmakurun kämpältä.
Suuntasimme Pallasjärvelle päin, jossa oli tarkoitus käydä kääntymässä. Hiihdettiin hieman etäämmällä Pallastuntureista.
Töppömänty ja Pallastunturit.
Pallastunturien Lumiku.
Pallasjärveen laskeva puro.
Metson jälkiä hangella.
Pallastunturien jonoa Pallasjärveltä nähtynä.
Lommoltunturi Pallasjärven takana.
Pallastunturien kero.
Jälkiä hangella.
Viimeisiä hetkiä auringonpaisteessa.
