Käsivarren Välitunturien kartta ja vaellusreittimme.
Lähdettiin iltapäivällä lievässä tihkussa Saarikoskelta talssimaan suota Raittijärvelle vievää uraa. Taustalla Lammasoaivi tuulimyllyineen.
Nousiin Talvaksen itärinteeseen puurajan yläpuolelle.
Ensimmäisenä päivänä ei koskaan ole hyvä rehkiä liikoja, joten pystytettiin teltta Talvaksen itäpuolella olevan harjun päälle. Alla oleva lampi oli noin 40 metriä alempana.
Toisena vaelluspäivänä tavattiin tämä iso sisilisko, jota luultiin ensin kyyksi. Myöhemmin kuultiin, että sisiliskot kasvavat kuulemma isommiksi pohjoisessa ja elävät myös vanhemmiksi, jopa 20 vuotiaiksi.
Vaaran kupeessa Ihailemassa alempaa Iitojoen laaksoa.
Luultiin kartanperusteella, että tämä Iitojoen pohjoispuolinen kuru on pahaa kivikkoa, mutta kurun pohja osoittautui todella tasaiseksi ja hyväksi kulkea. Todella hyvä telttapaikka jos vain olisi vettä lähettyvillä.
Laskeuduttiin rinteestä alas Iitojoen varteen ja löydettiin heti Iitojoen toiselta puolelta oikea pikku pressukylä. Ketään ei kuitenkaan tavattu. Eikä tietenkään mihinkään koskettu, kummasteltiin vaan näkyä.
Pressukylän telttasaunan lauteet.
Telttasaunan kiuas.
Iitojoki laskee yhtenä koskena.
Telttapaikkamme Iitojoella, juuri metsärajan yläpuolella.
Ylempänä noustessamme Viissehoaivin rinnettä oli hyväkulkuista paljakkaa.
Viissehoaivin tasaista rinnettä.
Ylempänä Viissehoaivin rinteessä alkoivat Norjan lumihuippuiset tunturit siintää horisontissa.
Pieni kuru Viissehoaivin ja IIto-oivin etelärinteellä.
Kataja on valinnut karunkauniin kasvupaikan.
Viissehoaivin etelärinteellä oli paikoin pahaa kivikkoa.
Lisää karunkaunista ja harmaansävyistä rakkaa.
Päästiin myös hieman kävelemään viipymälumella.
Saavuttiin Viissehoaivin ja Kaskasoaivin valiseen satulann josta nähtiin myös (kuvassa lähimpänä) Pihpornibban terävähkö laki.
Illemmalla tultiin Kaskasjärven (763 m) rantaan, jossa yövytiin 2 yötä.
Sumu saapui illalla ja näkyvyys putosi välillä 20 metriin.
Ropi nähtynä Kaskasoaivin rinteestä.
Isä Kaskasoaivin huipulla. Taustalla siintävät Norjan lumihuippuiset tunturit.
Laskeutumassa Kaskasoaivilta takaisin Kaskasjärvelle. Taustalla näkyy matalampana Pitsivaara.
Tämä vekkuli on ilmeisesti Harmaakuvemyyrä (Clethrionomys rufocanus), joita alkoi parveilla telttapaikkamme ympärillä. Aluksi näiden todella vikkelien eläinten kuvaaminen tuntui suorastaan lapsellisen helpolta, mutta kun olin saanut muutaman hyvän otoksen ja halusin saada loistavan kuvan, niin sitten alkoi laukaisinsormea puristaa...
Toinen onnistunut kuva harmaakuvemyyrästä (Clethrionomys rufocanus). Olipa lähellä, etten saanut "lottovoittoa" ja vuoden luontokuvatason kuvaa, kun olin valmiina ottamaan kuvan ja kaksi harmaakuvemyyrää nahisteli jaloissani ehkä sekunnin ajan. No painoin liian aikaisin ja digipokkarini lataa parisekuntia, joten myyrät olivat jo kaukana kun seuraava tilaisuus koitti...
Illalla aurinko tuli osittain näkyviin pilviverhon takaa. Joten ei kun digipokkari käteen ja kuvaamaan kauniita sävyjä.
Iltaauringossa kuvattu Ropijärvi ja Akkispahta.
Luultavasti Pohjanketunlieko.
Luultavasti Lapinkuusio ilman kukintoa.
Seuraavana päivänä airinko näyttäytyi pilvien lomasta useaan oteeseen ja maailma näytti kauniilta. Kokeilin kalaonnea Kaskasjärvestä lähtevän puron lompolossa. Tastalla häämöttää Ropi.
Saaliina pienen pieni rautu.
Rentukoita kasvoi puron kivikossa.
Puro näytti kauniilta auringonpaisteessa.
Puron pikkupainanteessa riitti viiymälunta varmaan ainakin kilometrin pituudelta.
Viipymälumta riitti puronpainanteessa.
Näkymä länteen näytti todella aakealta ja laakealta.
Joten kannatti käväistä parin sadan metrin päässä kurun reunalla. Ihailemassa Juovvatsohkakin kurua.
Juovvatsohkakin kuru kaartaa alkupäässää jyrkästi ja kun viipymäluntakin on useampi metri, niin tästähän voisi ottaa vaikka kuvan.
Maisema Juovvatsohkakin kurusta Tsaibmalle päin.
Alempi Kaskasjärvi (523 m) Siintää 300 metriä alempana.
Toisellapuolella oleva Juovvatsohkakin lampi (775 m) välkehti auringonpaisteessa.
Jälleen piti ihailla toisella puolella olevaa Kaskasjärveä.
Tästä rinteen pikku painanteesta sai taas uuden näkymän Kaskasjärvelle.
Tuonne suuntaan etenimme Roggejärvelle, joka sijaitsi kuvassa näkyvän lammen takana pikku kurussaan ennen matalana kohoavaa Keässevarria.
Pieggusoaivin satulassa matkalla Roggejavrille.
Kaunis Roggejarvi saapuessamme illalla.
Pystytettyämme telttamme ja syötyämme illallisen kävimme vielä katsastamassa Roggejavrin rantoja.
Roggejavrin luusua.
Metsätähti Roggejarin rinteessä.
Takana siintävät Siikavaarat. Kuva on otettu Roggejavrin etelärinteeltä.
Roggejavrin länsipäässä.
Punakko Roggejavrilla.
Roggejarvi juuri ennen lähtöä Siikavaaroille.
Ylitimme helposti Roggejarvista lähtevän pikku puron järven luusuassa. Jätimme aurinkoisessa säässä jäähyväiset Roggejavrille. Hieman haikeaa; Tuleekohan tänne enää koskaan palattua?
Isän jo mennessä pitkällä edessä minä pysähtelin rinkkaselässä kuvaamaan kasveja. Tässä on ruohokanukoita.
Mietin ennakolta, että onkohan Kaskasjärven pohjoispuolisen puron ylitys vaikea, mutta kuten kuvasta näkyy niin tuosta olisi päässyt yli kuivin jaloin vaikka pelkät villasukat jalassa.
Maisema Kaskasjärven pohjoispuoliselta purolta Kaskasjärvelle ja Pieggusoaivin pahdalle päin.
Siikavaaroilla kuvaamassa Kaskasjärvelle päin. Ilmeisesti viihdyn puurajan yläpuolella, sillä nytkin tuli tunturikoivikossa käveltyä vain pari kilometria.
Osuttiin Siikavaaran satulassa olevalle kauniille pikku lammelle ja päätettiin laittaa teltta pystyyn.
Siikavaarojen pikkulampi. Lienevätköhän lammen päässä olevat tunturikoivut kuolleet aikakasempien vuosien tunturimittarituhoissa. Pari oikeammanpuoleista tunturikoivua näyttävät ainakin säästyneen. Muuten tunturimittareista tunnuttiin toipuneen hyvin ainakin meidän vaellusreitillämme.
Siikavaarojen kauniita soraharjuja Tsuovdsajavrin lounais- ja eteläpuolella.
Aurinkokin kajasti pilvien lomasta.
Ainakin Tsuovdsajarvin rautukanta tuntuu turvatulta, sillä tässä lyhyessä purossa joka laskee Tsuodsajavrin eteläpään itäpuoliselta lammelta Tsuovdsajavriin kuhisi pienta rautua koko matkalla. Olivat vain liian pieniä pyydettäviksi.
Sammalvarpio (Cassiope hypnoides) telttapaikkamme yläpuolisessa rinteessä.
Näkymä Siikavaaroilta Juovvatsohkakille päin.
Isä vaeltaa tapansa mukaisesti ja taloudellisemmin kuin minä. Minä pysähtelen vähän väliä ihmettelemään ja kuvaamaan ja seison rinkka selässä. Isä taas kulkee rivakasti taukojen välillä ja lepää tauoilla ilman rinkan taakkaa. Näin säästyy voimia.
Maisema Siikavaaroilta Tsuovdsajarville. Takana siintää tuttu ja kaikkialle näkyvä Tsaibma.
Tsuovdsajavri auringonpaisteessa.
Lapinkuusio (Pendicularis lapponica).
Tsuovdsajavrin pohjoispuolella oli suota, joten sain tilaisuuden kuvata muutaman suolla kasvavan kasvin.
Suon jälkeen rinne oli kuivaa ja todella loivasti nousevaa tunturinummea.
Nousimme Tsoavttsesoaivin loivaa rinnettä melkeinpä korkeuskäyriä vastaan, kunnes tulimme tälle pikku sulamisvesilammikolle, jossa pidimme hetken taukoa.
Jatkoimme vielä hieman ylemmäs rinnettä kunnes saavuimme tälle purolle, jota pitkin me aloimme nousta kohti luodetta ja Raittijärven uraa.
Aurinko paistoi vielä, kun pidettiin taukoa tällä purossa olevalla pikku lompololla. Koikeiltiin myös, että onko kännykässä kenttää,. kun oltiin nähty pitkästä aikaa Lammasoaivin tuulimyllyt. Kenttää löytyi ja viestiteltiin kotia. Edellisen kerran oltiin oltu kännykkäkentän piirissä (aivan hivenen kenttää) ylhäällä Juovvatsohkakin päällä ennen laskeutumista Roggejavrille.
Tätä Raittijärven uraa lähdimme Saarikosken parkkipaikalta. Saarikoskelta lähtiessä ura kulki suolla, mutta nyt ura meni hyväkulkuista tunturinummea. Näillä seduilla maa on tasaista ja hyväkulkuista.
Tarkoituksemme oli alkujaan kulkea Komahoaivin eteläpuolitse Varstajoelle, mutta kun juuri tältä suunnalta kuului (ja näkyi) ukkosta niin minä sanoin isälle, että haluan välttää jos vain mahdollista joutumasta ukkosen alle. Ehdotin, että mentäisiin Komahoaivin huipun pohjoispuolitse tunturin yli Varstajoelle. Riideltiin tästä sitten oikein kunnolla, mutta mentiin Komahoaivin pohjoispuolitse eikä jouduttu ukkosen alle.
Palsalahkussa jouduttiin hetkeksi sateen reunaan, mutta muuten pysyttiin poudan puolella. Palsalahkussa on hieman kivisempää kuin Raittijärven uran kohdalla, mutta muuten maasto pysyi helppokulkuisena aina kuvan osoittamaan kohtaan Komahoaivin satulan huipulle asti, josta laskeudeuttaessa Vartsajoelle maasto oli melko pahaa kivikkoa.
Juuri kun laskeuduttaessa Komahoaivilta vaikutti, että maailma on vain karua ja vaarallista kivikkoa, niin saavuimme viehkeälle Varstajoelle, jonne pystytimme oitis telttamme. Tämä kuva on otettu aivan telttapaikkamme vieressä olevasta sulamisvesilammesta.
Telttapaikan kohdalla Vartsajoki näytti kauniilta. Tämä on tasainen maankolkka, sillä seudun korkeinkin laki Viridninibba on loivarinteinen.
Kyllä täältäkin löytyy elämää sulamisevesilammikon vierestä tapasin sammakon. Vaihdettiin kuulumiset.
Seuraavana päivänä aurinko porotti ja täällä tunturissakin tuntui aivan helteiseltä. Noustiin Vartsajoen uomaa ylävirtaan tämän näköistä valtatietä.
Tämän kauniin lammen kohdalla erkaannuttiin Vartsajoesta ja ainakin tarkoituksemme oli Koddetsohkkan itäpuolitse pohjoiseen Tierbmeskobejavrille.
Reittimme piti olla aivan helppo, mutta me onnistuimme eksymään kirkkaana päivänä! En tule koskaan käsittämään miten näin päivän aikana monta sellaista maisemaa, joita ei minun mielestäni pitänyt seudulta löytyä. Ainakaan en koskaan osaa yhdistää näitä näkymiä toisiinsa ja karttalehteen.
Jollanoaivin (1029 m) pahta.
Tierbmeskobejavrista laskevan puron kuru.
Vaeltaja ja Jollanoaivi.
Pollosvuobmin etelälaitaa. Pollu.
Polloskielaksen päältä siintää Tierbmesjavri.
Pollosvuobmi.
Tierbmesjavrin kuvaaminen tuotti ongelmia, koska oli melkein puoli yö ja aurinko paistoi matalalla osittain korkean Jollanoaivin pahdan takana.
Tierbmeskobejavrista laskevan puron kuru nähtynä edestä päin.
Aamulla paistoi aurinko ja päätetiin lähteä Tierbmesvarrin (1024 m) huipulle ilman rinkkoja.
Tierbmesvarrin jyrkähköltä vaikuttanut itärinne osoittautui helpoksi nousta.
Ylempänä Tierbmesvarrin itärinteessä.
Rinteessä oli vähän viipymäluntakin, joten välillä näytti tältäkin.
Tierbmesvarrilla (ainakin itärinteessä) esiintyi isohkoja liekovarpio kasvustoja, joita en juurikaan muualla vaelluksellamme tavannut.
Isä Tierbmesvarrin (1024 m) huipulla. Taustalla näkyy Saana.
Salmikuru nähtynä Tierbmesvarrin huipulta.
Pollosvuobmi Tierbmesvarrin huipulta.
Tierbmesjavri Tierbmesvarrin huipulta.
Tierbmesvarrin huiputuksen jälkeen palattiin telttapaikalle ja tehtiin päivällinen, jonka jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa rinkatselässä. Aurinko paistoi, mutta iltaa kohden alkoi tuulla aika viileästi. Sää oli muuttumassa.
Tierbmesvarrin eteläpuolella on laaja soistuva tasanko. Jonkun kuvan tasaisuudesta saa kun ajattelee, että kuvassa vasemmalla näkyvä pikku nyppylä on noin kolmen kilometrin etäisyydellä ja kohoaa vain muutaman metrin ympäröivästä maastosta.
Lännempänä Tierbmesvarin eteläpuolisella tasangolla alkoi olla kivisempää.
Tämän se kova tuuli toi mukanaan. Aamulla oli sumuista.
Iltapäivällä sää selkeni. Tässä näkyy Ailakkavaaran pahta Ragahoaivin rinteeestä.
Ragahoaivin rinteessä oli paljon poroja. Vaikka koetetiinkin olla niitä häiritsemättä niin aina sitä joidenkin tielle osui.
Rahkahjoen lammet.
Edessä Rahkahjoen lammet ja takana Ailakkavaaran pahta.
Tsaddamasjohkan pikku saari, jossa pidimme ruokataukoa.
Tunturitädyke (Verinica alpina ssp. alpina).
Ailakkajärvi, Ailakkavaaran pahta ja ihmisen kädenjäljet.
Ailakkajärven päästä lähtevä puro oli helppo ylittää.
Yövyimme poroaitauksessa tämän kodan rungon lähellä.
Telttapaikkamme poroaitauksessa lähellä Ailakkajärven eteläpuolella sijaitsevaa pikkujärveä.
Poroaita ja Ailakkavaaran pahta.
Nousimme Peeraselän rinnettä kohti Peeran Retkeilykeskusta. Selkämme taakse jäi tämä kaunis pikku järvi, jonka lähettyvillä telttapaikkamme oli ollut.
Peeraselän satulan ylitettyämme alkoi vihdoin aueta huima maisema Peerajärven suuntaan.
Peeravaaran huippu nähtynä Peeraselän satulasta.
Peerajärvi ja Peeran Retkeilykeskuskin näkyivät jo.
Mukkavaaran pieni pahta nähtynä Peeraselän rinteestä.
Peerajärvi koko komeudessaan nähtynä Peeraselän rinteestä.
Postikorttimaisema laskeutuessamme Peeraselän rinteestä.
Alhaalla Mukkavaaran koillispuolella oleva pikku lampi.
Mukkavaaran koillispuolella olevat pikkulammet.
Saavuttiin 11 päivän vaelluksen jälkeen Peeran Retkeilykeskukseen,
