Olen Miisa ja vaahterassa, kotipihallani. Meidän perheen uusin jäsen kohta 5 kk:n ikäinen Xena-koira ajoi minut tänne, tai siis mä ite tietysti juoksin puuhun ku se neliraajainen, kuolaava ja ihme touho luuli saavansa mut kiinni, kaikkea sitä onkin. Mä olen puussa siksi et itse halusin tulla.
Xeenaaa...tule perässä !
Noo mä tiedän iskä haki taas sen kameran ja nyt poseerataan! Miten sä haluut et mä oon? Kohta mä näytän sulle miten kissapeto pärjää puussa :)
Kurnauuumiauuuu...olen leijona, naarasleijona tai tiikeri tai ilves tai jokin muu pelottava, Xeenaa...mitäs nyt sanot, mihin sä meet, tuu takaisin, tollo mä oon täällä puussa, eks´sä nää?
Niinku näin, puun oksasta pidetään etutassuilla kiinni ja takakynnet isketään puuhun.
Sit seuraavaks käännytään, et tulee hyvä sivukuva.
Tätä ei sit kannata heti yrittää tehdä, vaatii keskittymistä ja hyvää tuntemusta vaahterasta. Sehän on muotia, toi puiden halaaminen ja täytyy sanoa et tää rentouttaa...
Seuraavaksi voikin sitten tasapainotella oksalla niin et toinen etutassu ja toinen takatassu ovat samaan aikaan ilmassa. Katse kannattaa pitää terävänä kaukaisuuteen.
Okei, tää on vaikee, mut mä en voinu vastustaa kiusausta näyttää mihin sitä vain kissa pystyykään, puussa! : )
Mä oon havainnut yhden jutun...kerron kohta!
Mitä! Nytkö se kuolaava otus tulee..
Jaa ei mitään hätää, jatketaan vielä tätä esitystä, kohta paranee...
Tässä voisi vaikka ottaa torkut, niin mä usein teenkin.
Nami, kato! Tää on kans aika vaikee temppu, mut mä en voinu vastustaa kiusausta, ku juuri tän mä näin tossa aiemmin, siis tän makoisan oksan, Eiks´ mun katse olekin ihana?!
En mä putoa, luulet vaan. Alastulo puusta on taitolaji ja mä osaan sen.
Hei, minä olen ihana, siis ihana ja tiedän sen : ) Olen Miisa, 3-vuotias kotikissa, mielipuuhaani on juosta ulkona pyydystämässä hiiriä tai mitä vaan mikä liikkuu.
Yum, sausage with chili
The biggest one must be mine.
